Havainnoida suoraan. Kyky kuvitella. Pragmatismin vaara.

Havainnoida maailmaa suoraan, ohi yläkäsitteiden, ohi pintaempirian, ohi ekonomistien esoterian, ohi faktakaaoksen, ohi lukumafian, ohi Suomen Pankin talousennusteen.

Meistä on tehty luolaeläjiä. Luolan suuaukosta näkyy siivu ulos. Luulemme sitä koko maailmaksi. Olemme vajavaisia sivuttain ja alettain.

Aikamme linssejä, kategorioita ovat pointit, ideologiat, pragmaattinen realismi, virka-asemat, tasavallan kolmastoista.
Ihmiskunta on menettänyt kyvyn kuvitella, sanovat Graeber ja Wengrow, nämä kaksi Davidia kirjassaan Ihmiskunnan uusi historia. Harari puolestaan sanoo että kyky kuvitella erottaa ihmisen muista eläimistä. Ihmisen taidot laskevat arkaaiselle tasolle, faktaan, pragmatiikkaan, selviytymiseen. Kiitos tästä faktantarkastajille.

Median tarjonnasta 99 % on turruttavaa. Turruttuus tuhoaa havainnon, ajattelun, kuvittelun, historiantajun, eläimellistää.

Yhden prosentin kiitoksen voi ehkä antaa Ylelle. Ovat löytäneet maailmalta dokumentteja, joissa kerrotaan heikomman aineksen tuhonnasta eri puolilla maailmaa, parin sadan vuoden ajalta:

• Simon Reeven dokumenttisarja alkuperäisväestöjen tuhonnasta Amerikan mantereella.
• Pinochet, Chilen diktaattori. Sotilaskaappauksen taustat, ideologia ja jatkuvuus tänään
• Musta villi länsi. Intiaanien ja mustien orjien peluuttaminen toisiaan vastaan. Lännen elokuvien ja  -historiankirjoituksen harhat.
• Malcolm X. Miksi hänet tapettiin ja hänen myötä ja ajatus mustien globaalista rintamasta.
• Jääkauden salaisuudet, kausi 1, osa 2/3. Ihmisestä tuli taiteilija.
   

Mustat ja intiaanit peluutettiin toisiaan vastaan - vastahistorian tarve.

Suomen nykyeliitti on USAn lumoissa. Mitä he lumoavat?

Ylen esitti dokumentin Musta villi länsi. Se purkaa lännenelokuvilla ja historiankirjoituksella luotuja harhoja ja nostaa esiin toisenlaisen kuvan.

Amerikan valkoiseen eliittiin on kautta aikain iskostunut usko paremmuudesta ja siitä että vallan kuuluu olla heillä. Tätä mielikuvaa on pönkitetty elokuvilla. Miksi tätä ei tuomita disinformaationa.

USAn sisällissota päättyi orjanomistajapuolen tappioon 1865. Orja-alueille levisi pelko ja viha. Entisten orjien oli pakko paeta jonnekin. Koskematonta luontoa oli lännessä, jokien takana, preerioilla. Sinne siis. Ensitulijat kaivautuivat maakuoppiin. Sittemmin heistä tuli lehmipoikia, cowboyta, saluunain väkeä, osa värvättiin armeijaan. Heitä odotti uusorjuus: teollinen kaaos. Kaaoksen heiteltäviksi, harlemien roskaväeksi, rotusyrjityiksi, katu-ammuttaviksi.

Lännen elokuvilla ja USAn historian kirjoituksella on luotu vääristelty kuva.

Ylen esittämässä dokumentissa vakuutellaan, että preerian asuttamisen aikoihin musta väestö oli vapaampaa kuin myöhemmin. Vapauden olemus löytyy orjien paon ja lehmipoikien ajoilta.

Minä väitän, että Suomen maaseutujen työteliäs, intoisa kansa oli vapaata rakentaessaan taloja, avatessaan peltoja, kylväessään kauraa. He olivat vapaampia kuin myöhemmin, niinsanotussa hyvinvointivaltiossa. Tänään meidät ahdetaan nurkkiin. Toimijuutemme on typistetty tai viety tyystin. Aineellinen, henkinen ja älyllinen toimijuus on meiltä häivytetty. Meidät esitetään ’kannateltavina’ (EK:n kuvio tällä sivustolla).

Meiltä viedään itsellisyys, mieli, käsien työ, omilla eläminen, itsemme kannattelu. Meidät lokeroidaan toisenvaraisiksi.
Amerikan valkoiset vihasivat intiaaneja. Valkoiset pitivät huolen,

että alkuperäiskansojen ja mustien orjien välille ei syntynyt liittoa. Orjajärjestelmän pyhittämiseksi he houkuttelivat valikoituja intiaaneja ottamaan mustia orjia. Joillakin oli 400 orjaa, joillakin 100, 50, 30 tai 8. Orjaisänniksi valikoiduilla oli ylväitä kartanoita kuin valkolinnat Westendissä.

Valkoisten rasismi tihkui alaspäin. Alempitasoiset jäljittelivät näennäisylempiään.

1800-luvulla intiaaneja sivistettiin. Sivistyneen intiaanin kriteerejä olivat orjien omistaminen, kristinusko ja valkoisten jäljittely.
Valkoisten käskystä mustat taistelivat intiaaneja vastaan. Alkuperäiskansan karkotus, heimojen hävittäminen, tappaminen, kansanmurha, ruumiiden keruu, piisamien joukkotuhonta ulkoistettiin mustille. ”Tuhosin kylästä kaiken, poltin teltat”, kehuu tv-dokumentissa yksi.

- Miksi taistelet entisten isäntiesi puolesta?

- Se oli työtä josta sai palkkaa.

Siinäpä se: palkkatyö, työn käsite, palkansaajuus. Palkan edestä oli kunniakasta tappaa intiaaneja. Näin tehtiin Suomessakin 1918: tapetusta vangista nuori poika sai markan. Lehmikarjaa - työt ja työmarkkinat.

Mustien ja intiaanien suhde olisi voinut olla toisenlainen, sanotaan tv-dokumentissa. Kahden sorretun ryhmän liitto olisi ollut looginen.

Mitä aikamme loogikot, yliopistojen filosofit tähän sanovat? Eivät mitään. Kysymys ei ole akateemista tasoa. Kysymys ei ole referee.
1960-luvulla Malcolm X puhui maailman mustien liitosta. Hänet ammuttiin kadulle Columbia-yliopiston eteen.

Tästä maaperästä kumpusi amerikkalaisen filosofian pragmatismi. Se on löytänyt tiensä Suomeen. Pragmatismi askeltaa eduskunnan portailla, valkoinen käsi lipassa kuin mannerheimilla mannerheimintiellä ja espalla. Akateemisetkin osaa: kannatin natoa jo 10 vuotta sitten, kehuu Sami Pihlström (Kanava, SFY).

Pragmatismissa pyhitetään vallitsevuus ja olevuus. Se on piiloilmaus pysähtyneisyydelle, vanhoillisuudelle, konservatismille. Pysähtyneisyyttä höystetään abstrakteilla yläkäsitteillä, joiden sisältöä harva jos kukaan tietää ja joiden käytännön sisältö voi olla mitä vaan.

Yläkäsitteiden tyrannia: talouskasvu, tasapaino, turvallisuus, vakaus, yhtenäisyys, kansakunta, valtakunta, tasavalta, presidentti, kolmastoista, nato. Kansa kokee itsensä tyhmäksi, mikä on tarkoituskin. Vallan alaisista vaietaan.

Tai vaaditaan yhtenäisyyttä ja yhdenmukaisuutta. Sellainen ei ole liberaalia vaan totalitarismia.

Militarisaatio vie elintilan siltä mistä he puhuvat edistyksenä, valistuksena, sivistymisenä, demokratiana, järkenä, täysi-ikäistymisenä, liberaalina.

Mainitun tv-dokumentin lopussa tumma nainen laulaa:

Oi vapaus, oi vapaus
mä saan vapauden
orjaksi en ala
ennemmin hautaan menen.